Elämääni kokin vaimona: Aistimatkalla mummolassa

Pian alkaa olla juhannus 2014 pulkassa. Meillä se on mennyt kaupungissa perheen parissa, näillä säillä ei yhtään hullumpi vaihtoehto. Paljon hyvää ruokaa ja aikaa perheen kesken. Meidän perheessä ei kulutettu tänä juhannuksena ollenkaan alkoholia, koska mieheni haastoi itsensä ja minut olemaan vuoden ilman alkoholia. Eipä siis tarvinnut notkua Alkon kassajonossa tai tungeksia siideri ja oluthyllyjen edessä, yllättäen siellä alkoholittomien kulmalla oli hiljaista.

Juhannuksen kunniaksi olemme tehneet monenlaista evästä. Minä olen vastannut lähinnä leipomisesta. Perjantaina leivoin jälkkäriksi perinteisen vadelmapiirakan. Piirakka meni nopeasti kaupaksi ja lauantaina tein toisen samanlaisen.

Aiemmin viikolla sain kuningasajatuksen leipoa pitkästä aikaa ihan itse karjalanpiirakoita. Joten eilen pistin riisipuuron tulille, josta sitten esikoisen kanssa maistelimme osan. Riisipuuro on meidän ehdotonta herkkua. Tänään kaivoin netistä Marttojen kuoriohjeen ja eikun töihin. Jo kuoritaikinan tekeminen sai minut matkaamaan ajassa taaksepäin, isovanhempien luokse. Sama rukiinen tuoksu valtasi tuvan kun mummolassa alustettiin isossa puisessa tiinussa leipätaikinaa. Muistelen että tiinussa mahtui pyöräyttämään noin 15-20 ruisleivän taikinan. Se olikin aika kovaa hommaa ja rystyset saattoi aloittelijalla olla verillä. Isovanhemmat jauhoivat itse rukiin jyvistä jauhoksi, eikä se ollut mitään hienointa.

Perinteisten karjalanpiirakoiden lisäksi mummolassa tehtiin porkkana- ja perunapiirakoita. Luonnollisesti porkkanat ja perunat oli nostettu omasta maasta. Isovanhemmat elivät aika pitkälti omavaraistaloutta. Kasvikset kasvatettiin itse, perunaa, porkkanaa, lanttua, punajuuri, kurpitsaa, tomaattia, kurkkua, sipulia jne. Omassa pihassa oli musta- ja punaherukoita, karviaisia, vadelmia ja mansikkaa. Metsästä poimittiin mustikat, puolukat ja lakat. Ukki oli kova kalastamaan ympäri vuoden, järven herkut isovanhemmat kuivattivat, graavasivat, söivät tuoreeltaan tai tekivät säilykekalaa. Purkkikala oli lapsuuden suuri herkku, ei muuten vedetty mitään tonnikalaa purkista.

Yhtenä kesä mummolassa oli pari possua kasvattina. Sekös oli meidän lasten mielestä huippua, päästiin syöttämään ja rapsuttamaan possuja. Senkin muistan kun nämä possut pistettiin syksyillä lihoiksi, aika surullinen päivä. Mutta taas saatiin mummolan ison pöydän ääressä popsia omaa lihaa ja verilättyjä. Tarjolla oli usein itse säilöttyä punajuurta, suolakurkkuja jopa itse marinoituja oman maan valkosipulinkynsiä.

Valkosipuli oli super-ruokaa, jonka terveysvoimaan isovanhempani uskoivat. Enkä kyllä muista heidän olleen koskaan kipeänä. Yksi erikoisuus oli mummon ruisleipä, viipaleen päälle sinappia ja tuoreesta valkosipulista viipaleita päälle. Muistelen, että mummo laittoi joskus kyseistä herkkua sisarelleni kerhoevääksi. On siinä ollut kerhotädeillä ihmettelyä.

Kesäisin autoimme sisaruksieni ja serkusteni kanssa isovanhempia kasvimaan hoidossa. Kummasti kitkettiin ja kasteltiin kun ukki lupasi meille jonkun kolikon. Mummolassa meitä lapsia olikin monesti aikamoinen katras, saimme nauttia raittiista ulkoilmasta ja opimme kunnioittamaan ruokaa ja työntekoa. Palkkioksi saimme muutaman kolikon lisäksi mitä parhaimpia herkkuja.

Tänään muistelin mummon sorminäppäryyttä, ja tein omat piirakkani. Ei tullut ihan yhtä tasalaatuisia tai nopeaan, mutta super maukkaita. Mikä parasta läpimäiset maistuivat hyvin koko perheelle.

Tästä lähtee...